Kokeile talvipyöräilyä

Moni pyöräilijä kantaa pyöränsä varaston naulaan syyskylmien saavuttua.  Näin ei tarvitsisi tehdä , nimittäin talvellakin voi pyöräillä turvallisesti ja liikkumisesta nauttien. Talviolosuhteet vaativat pyöräilijältä kesäaikaa enemmän valmistautumista. Kylmyys, liukkaus ja väylien kunto ovat asioita, jotka on otettava huomioon, kun lähtee pyörälenkille  talvella. Tarvitaan myös talviolosuhteisiin sopiva pyörä, kapearenkaisella  maantiepyörällä  talviselle tielle ei kannata yrittää. Tässä artikkelissa käyn läpi vinkkejä ja ohjeita, joilla talvipyöräilyä voi harrastaa  turvallisesti.

Millainen pyörä soveltuu talviajoon?

Talvikelit asettavat vaatimuksia pyörän toimivuudelle. Kura, loska ja pakkanen voivat hyydyttää pyörän tekniikan. Laadukas pyörä toimii talvikeleissä  luotettavasti. Halpisosista kasattu muutaman satasen marketpyörä ei ole paras vaihtoehto, laatuun kannattaa satsata ja silloin rahaa kuluu tietysti enemmän. Hyvän ja kaikissa keleissä toimivan pyörän saa noin 700-1000 eurolla, enemmänkin pyörähankintaan saa rahaa kulumaan, tässä asiassa vain taivas on rajana. Maastopyörä, retkipyörä tai uudenaikainen citypyörä toimii talvipyöränä oivallisesti. Kanadan erämaissa nimenomaan talvikäyttöön kehitetty fatbike eli läskipyörä  on talvipyöräilyhifistelijan valinta lumispoorien kulkupeliksi. Läskipyörä on rakenteeltaan vankka ja se on varustettu  3,5 – 5 tuumaisilla renkailla, jotka kantavat hyvin lumisilla poluilla ja kelkkaurilla. Ihan umpihankeen läskilläkään ei pääse, jonkilainen poljettu ura tarvitaan.

Miten pyörä varustetaan talvikeleihin?

Talvella pyörää on huollettava säännöllisemmin kesäaikaan verrattuna. Pyörä on puhdistettava jokaisen lenkin jälkeen, jos pyörää voidaan säilyttää lämpimissä varastotiloissa, se kannattaa pestä ja kuivata huolellisesti muutaman lenkin välein. Itse säilytän pyörääni kylmässä autotallissa, joten silloin pesua ei voi useinkaan tehdä, harja- ja rättipuhdistuksen pitää riittää. Kovilla pakkasilla tuon pyörän välillä sisälle sulamaan. Puhdistuksen jälkeen vaihteet ja voimansiirto pitää öljytä huolella, öljyn pitää olla ”pakkaskestävää”, jotta se ei ”jumita” vaijereita, rattaita ja ketjuja. Kun huolto toimii, pyörä säilyy toimintakuntoisena myös talvella. Tavallisilla kuviorenkailla  talvikeleissä kyllä pärjää, mutta suosittelen varustamaan pyörän nastarenkailla. Pelkästään eturenkaan nastoittaminen lisää pitoa huomattavasti, molempien renkaiden nastoitus takaa turvallisen liikkumisen sekä lumella että jäällä. Itse olen tehnyt paljon lenkkiä järvien jäillä, nastarenkaiden kanssa siellä on hyvä liikkua, ilman nastoja jäälle ei kannata mennä. Nastarenkaita on myynnissä varustettuna erilaisilla nastamäärillä ja ominaisuuksilla, hinnat vaihtelevat muutamasta kymmenestä eurosta useihin satoihin euroihin. Itse ajelen vajaan 200 euron nastarenkailla, taitavat tulla Etelä-Koreasta ja toimivat hyvin. Vielä on otettava esille yksi tärkeä asia, nimittäin valot. Suomen tieliikennelain mukaan pyörä on varustettava pimeällä ajattaessa valolaitteella. Jo muutaman euron satsauksella pyörään saa valon, tosin siitä ei ajoväylän valaisun kannalta ole paljonkaan hyötyä, mutta se toimii kyllä varoitusvalona muulle liikenteelle. Hyvällä valoteholla (100-200 lumenia) varustetun pyörävalon saa 30-100 eurolla. Huippuvaloista (1000 lumenia ja siitä ylöspäin) saa pulittaa ainakin 150-200 euroa ja siitä ylöspäin, hinta nousee valotehon kasvamisen myötä. Itselläni on käytössä 4000 lumenin valot. Niillä näkee ajaa hyvin pimeällä metsäpolulla. Huippuvalot ovat aina varustettu joko usb-ladattavalla tai pistorasiasta suoraan ladattavalla akulla. Lopuksi muistutan, että vuoden 2020 alusta alkaen pyörä on pimeällä ajettaessa varustettava punaisella takavalolla (tieliikennelaki).

Miten pukeudun talvilenkille?

Pyörällä voi ajella kovallakin pakkaselle, jos pukeutuu oikein. Homman salaisuus on kerrospukeutuminen. Alimmaksi puetaan hengittävä tekninen alusasu, väliin laitetaan fleece- tai villavaatteita tarpeen mukaan ja päällimmäiseksi tuulenpitävä kuoritakki ja huosut.  Alusasun alle puetaan ensimmäiseksi tietysti pyöräilyhousut, ilman alushousuja. Käsiä kylmältä suojaamaan voi laittaa joko hanskat tai rukkaset, pyöräilyyn suunnitellut  hanskat ovat tietysti paras vaihtoehto, niissä on tärinän vaimennukset ja windstopper-ominaisuudet kunnossa. Pää pitää tietysti suojata kylmältä, kypärän alle voi laittaa windstopper-pipon ja tarvittaessa vielä kasvoja viimalta suojaavan kypärämyssyn. Jalkineiden valinta on sidoksissa käytettäviin polkimiin. Jos ajelet tavallisilla peruspolkimilla, ajokengiksi  käyvät  esim. jäykkäpohjaiset  vaelluskengät tai vastaavat.  Kovin pehmeäpohjaisia jalkineita ei kannata ajokengiksi valita, ne tekevät jalkapohjat kipeiksi. Ajoon saa tehoa lisää käyttämällä lukkopolkimia, jonka lukko-osa kiinnitetään ajokengän pohjassa olevaan klossiin. Nyt polkija pystyy hyödyntämään koko polkemisliikkeen voiman tuoton, tavoitteena on sujuva pyörittäminen, hyvä kadenssi. 

Sitten lähdetään lenkille!

Kun varusteet ovat kunnossa, on aika lähteä lenkille. Talvella, pakkasella, pyöräily on raskaampaa kuin kesäkelillä, joten lenkin pituutta voi huoletta lyhentää menettämättä lenkin tehollista vaikutusta. Minun ja nykyään monen muunkin mielestä läskipyöräily on parasta talvipyöräilyä. Lumisilla poluilla, moottorikelkan jäljessä ja jäällä ajaminen tuottaa mahtavia elämyksiä ja ulkoilun nautintoa. Pakkashuuruisella  juomatauolla voi jo unelmoida kotona odottavasta kuumasta saunasta. Siinä on vaan sitä jotakin. Rohkaisen kaikkia kokeilemaan talvipyöräilyä, kukin omalla tavallaan ja tyylillään.

Innokas talvipyöräilijä  Atso Vilokkinen